Lahjoittaisitko enemmän rahaa hyväntekeväisyyteen, jos se olisi helppoa?

Olisiko aika päivittää lipaskeräämisen ja hyväntekeväisyyden liiketoimintamalleja hyödyntäen digitaalisia teknologioita enemmän?

Maija-Leena Rissanen

Käteisen puute estää herätelahjoitukset

Istuin tässä viime viikolla sateisena syyspäivänä paikallisessa puistokahvilassa myöhäisellä lounaalla ja seurasin kahvilan isojen ikkunoiden ulkopuolella tapahtuvaa varainkeräystä kiinnostuneena. Luinkin seuraavana päivänä lehdestä, että kyseessä oli Punaisen Ristin Nälkäpäiväkeräys, siis ihan asiallinen kohde. Itse pääsin luikkimaan kahvilaan hiukan ennen näitä tihkusateessa värjötteleviä mutta iloisesti hymyileviä nuoria, sillä kellä nyt tänä päivänä on käteistä rahaa?

Salaattiani mutustellessa rupesinkin miettimään, että koko hyvätekeväisyyskonseptin asiakasrajapintaa voisi kyllä modernisoida ja liiketoimintamalliakin uudistaa. Tästä saa pölliä ideani joku osaava taho, kunhan muistaa antaa sitten kiitokset (jos se toimii).

Ongelmaksi arvioin niukalle lahjoittamiselle kahtalaisen. Ensiksi tietysti se olennaisin haaste lahjoittamiselle on vähäinen varojen olemassaolo omassa henkilökohtaisessa taloudessa. Jätänkin tarkastelun ulkopuolelle tämän haasteen, koska se on oma aiheensa. Mutta se toinen tärkeä on juuri kovan rahan ja setelien puutos, siis käteisen puute. Mihin sitä tänä päivänä oikeasti tarvitsee? Lähimaksun yleistyessä suuri osa ihmisistä maksaa pieniäkin maksuja korttiaan vilauttamalla. Itse asiassa suomalaisilla korteilla maksettiin vuonna 2017 noin 1,65 miljardia kertaa ja jo lähes neljännes korttimaksuista tehdään lähimaksutoimintoa käyttäen.

Käteistä siis ei juurikaan tarvitse? Itse henkilökohtaisesti olen varannut käteistä parkkiautomaatteihin ja ravintolan narikkaan. Mutta tänä päivänä tiedän jo parkkipaikat, missä kortilla voi maksaa ja ravintolassakin poke on saanut maksupäätteen. Perheissä ehkä lapsille annetaan ainakin osa viikko- ja käyttörahoista käteisenä, mutta näyttääpä aika nuorillakin lapsilla jo kortit olevan käytössä. Ainakin siinä kohden teinit oman korttinsa saavat, kun osaavat itsenäisesti lähteä shoppailemaan kaveriensa kanssa.

Joustava ja helppo käyttöliittymä voisi lisätä herätelahjoittajien määrää

Mietin siis, että olisiko aika nostaa näiden lipaskerääjien teknologiavarustusta uuteen aikakauteen? Asennettaisiin joku lähimaksua imitoiva sovellus lippaan kylkeen ja lahjoittajan ei tarvitsisi kuin vilauttaa korttiaan ja raha siirtyisi keräyksen kohteeseen. Lisäksi kun tähän lisäisi valinnan mahdollisuuden, että lahjoitanko 50-senttisen, euron vai jotain muuta, niin homma toimisi? Varmasti löytyy käyttöliittymä- ja sovelluskehittäjiä, että homma toimisi luotettavasti ja läpinäkyvästi. Lisäisikö tämä lahjoittajien määrää?

Päästessäni jälkiruokalatteen, rupesin laajentamaan lahjoituscasea ja miettimään liiketoimintamalleja. Mietin, että jo nykyisellään monessa kaupassa on ulko-oven luona palauteautomaatti. Tiedättehän sen hymynaamatötterön, jolla kauppa voi mittauttaa asiakaskokemustaan ja -palvelunsa laatua reaaliaikaisesti? Mitä jos tämmöinen lahjoittaminen ja varainkeruu hyvään tarkoitukseen olisikin osa kauppojen ja yritysten vastuullisuustoimintaa? Toiminnan harjoittaja voisi rekisteröityä yhteisöön (”lahjoitusmeklarille”), joka toimittaisi liikkeisiin tai toimitiloihin tarpeellisen teknologian ja sovellukset. Tiloissa ja kaupoissa kävijät voisivat tehdä lahjoituksia edellä mainitulla tavalla helposti ja osana asiointiaan haluamiinsa kohteisiin.

Liittäisin tähän vielä brändiin sopivat avustus- ja keräyskohteet. Joku paikallinen K-kauppa voisi ohjata keruuvaroja esimerkiksi paikallisten nuorten urheiluseuran käyttöön, Musti ja Mirri eläinsuojeluun, Indiska vaikka lapsityövoiman käytön estämiseen tai naisten liiketoimintamahdollisuuksien edistämiseen Intiassa, lääkärikeskus vaikka Lastenlinnan Kummeille, lastenvaateliike lastenharrastustoiminnan edistämiseen, kirkko kehitysapuun jne. 

Palpa-automaatit jo tekevät tätä lahjoitustoimintaa, mutta laajentaisin siis kenttää ja liittäisin tähän yritysvastuun ja brändin mukaisen valinnan mahdollisuuden. Lisäksi voisi jättää myös sille lahjoittajalle mahdollisuuden valita korttia vilauttaessaan, että meneekö lahjoitus sille kaupan valitsemalle brändin mukaiselle kohteelle vai yleisemmin vaikkapa edellä mainitulle Punaiselle Ristille.

Palaute ja tiedon saatavuus lisäisi motivaatiota lahjoittaa

Ja koska ollaan selkeästi jo tiedonsiirron, rahavirtojen ja big datan äärellä, niin kaikki tämä lahjoitustoiminta tietysti rekisteröityisi ja olisi jollain nettisivustolla avoimesti nähtävillä vaikka avustuskohteittain. Siitä voisi vaikka sitä latteaan siemaillessa katsella mobiilisti, kuinka se oma vakkari Musti ja Mirri on tässä kuussa rahaa kerännyt.

Ja kyllä noita iloisesti hymyileviä kerääjiä tarvitaan, sehän on vaan yksi selkeä asiakasrajapinta ja markkinointikoneisto koko varainkeruuekosysteemissä, mutta mukava sellainen.

 

 

This Post Has One Comment

  1. Tarvitaan ehdottomasti uusia vaihtoehtoja lahjoittaa hyväntekeväisyyteen! Lipaskeräykset eivät enää suju. Työnantajan puhelinliittymällä en voi tehdä tekstarilahjoituksia. Pidän Lions Clubin keräyksistä, joissa ruokakauppaan menijöille jaetaan pyyntö ostaa jokin hyvin säilyvä elintarvikepakkaus, jonka voi heti kassan jälkeen lahjoittaa pois. Mutta puhdasta (ei pestyä…) rahaa pitää voida lahjoittaa myös vaivattomalla, luotettavalla ja ehkä suoraan palkitsevallakin tavalla.

Close Menu